Reip­paal­la kä­del­lä Rii­hi­mäen seu­dun his­to­ria

Historia on usein varsin puuduttavaa. Joten tiputellaanpa kaikki hauskimmat ja mielenkiintoisimmat faktat heti kärkeen, joilla onnistuneen Riihimäen seudun matkan jälkeen voit briljeerata työpaikan kahvipöydässä. Ikään kuin näin alkupaloiksi!

Kukaan ei tiedä, missä sijaitsi Riihimäelle nimensä antanut riihi.
Ei edes ihan tarkkaan millä mäellä.

Koska Riihimäki on risteysasema, hylättiin sinne ”vanhoina hyvinä aikoina” usein vastasyntyneitä tai pieniä lapsia. Koska lapset eivät osanneet puhua, annettiin heille usein sukunimi löytöpaikan mukaan. Riihimäki.

Hausjärven nimessä on samaa klangia kuin Riihimäellä. Hausjärven paikka jossain kirkonkylän suunnalla kyllä tiedetään, mutta se kuivattiin 1960-luvulla. Tosin yrityksiä tähän oli jo 1800-luvulta lähtien.

Suomen rikkain mies ammuttiin Hausjärvellä kuoliaaksi sisällissodan melskeissä. Asialla olivat venäläiset matruusit. Myöhemmin presidenttinä tunnettu Risto Ryti oli mukana rytäkässä.

Loppilaisille ei kannata mennä veistelemään vitsiä ”lopen uupuneista”. Se ei enää edes suututa, niin kulunut se on.

Myös perunatuotanto (ovat muuten hyviä) on arka, mutta samalla ylpeyttä herättävä aihe.

Ja nyt kun on saatu nämä hauskat yksityiskohdat pois alta, voidaan siirtyä asiallisempaan kokonaiskuvaan näiden kolmen alueen menneisyydestä.

2020-luvun ihmiselle lienee Riihimäki, niin kutsuttu rautatien tytär, tutumpi kuin naapuripitäjät Loppi ja Hausjärvi.

Joka tapauksessa Hausjärven, Lopen ja Riihimäen historiat kietoutuvat toisiinsa niin kiinteästi, että voidaan helposti todeta, ettei etenkään Riihimäkeä olisi ilman näitä kahta vanhaa pitäjää.

Mennäänpä ihan kunnolla menneisyyteen. Ajatellaan vaikka, että seisomme Riihimäen rautatieasemalla ja siirrymme ajassa pari sataa vuotta taaksepäin. Oho! Heti kastui sukka. Seisomme suossa – tarkemmin sanoen Uhkolan suossa. Tuossa liki on metsää ja kauempana pilkottaa jonkinnäköisiä rakennuksia. Ehkä torppia.

Riihimäellä ei siis ole juuri mitään ja sitä jotain, joka kaupungin muodostaa saadaan odotella vielä vuosikymmeniä. Itseasiassa emme ole Riihimäellä, vaan Karan kartanon mailla. Eli emme ole vielä edes Riihimäen vanhassa emopitäjässä, sillä Hausjärvikin perustettiin vasta 1868, kuusi vuotta myöhemmin kuin edellä mainittu rautatieasema avattiin.

Kartanoita muuten onkin alueella riittänyt, kuten kaikkea muutakin maanviljelykseen, karjankasvatukseen, metsästykseen, metsätöihin ja muuhun vastaavaan suomalaiskansalliseen perinneurheiluun eli maaseudun selviytymis- ja elinkeinoihin liittyvää.

Itse asiassa kuuluisa Riihimäen lasi ja nykyään vähemmän kuuluisa saha saivat alkunsa juuri Lopelta, kun 1800-luvun suomalaisuus- ja “startup”-mies, H.G. Paloheimo, sai avioliiton kautta huomattavan maaomaisuuden, jota kasvattamalla sekä ajan talouspiirien suosiollisella avustuksella hän pystyi saattamaan alulle paikallista teollisuutta. Riihimäen teollisuushistorian sitkeimmät juuret ovatkin siis Lopelta lähtöisin!

Lopen alavat maat myös ruokkivat Riihimäkeä, samoin Hausjärven emopitäjän, jonka kanssa riihimäkeläiset kahnailivat vuoteen 1922 asti, milloin oman kirkon perustamisesta, milloin kunnallishallinnon yksityiskohdista. Kunnes sitten alkoi Riihimäen kauppalan aika.

Pinta-aloiltaan laajat Loppi ja Hausjärvi, molemmat noin 8000 asukkaan kuntia, kehystävät vielä tänäkin päivänä pinta-alaltaan suppeaa, mutta vajaan kolmenkymmenen tuhannen asukkaan Riihimäkeä. Tämän pienen historiakatsauksen lisäksi kaikista kunnista löytyy kiinnostavia menneisyyden kerrostumia kartanoista teollisuushistoriaan ja jääkauden maisemanmuodoista muistomerkkeihin – kaikkiin näihin tutustumista voi lämpimästi suositella!

Juho Haavisto, FM
Kirjoittaja on riihimäkeläinen kulttuurihistorioitsija