Poronpolulla suorastaan säkenöi

Lopelta löytyy kultaa. Ihan totta. Siihen suuntaan ajatukset vääjäämättä karkaavat, sillä tätä arvovaluuttaa on jo muuten löytänyt moni. Aurinkoisena syksyn päivänä kullanhuuhtojia istuu rauhallinen katse ja tyytyväinen kare suupuolissään Poronpolun laavuilla ja taukopaikoilla. Näin tämän viikonloppuna, ja jotain sellaista havaitsin vielä kotona peiliin äkkiä vilkaistuani.

Vuosikymmeniä sitten etsittiin uhkarohkeasti vaikeissa olosuhteissa maan ääristä jalometalleja ja saatettiinpa rikastuakin. Nyt etsijät löytävät voimavaroja ja mielenrauhaa luonnosta. Muutakin mukavaa tarttuu takkiisi, oma aktiivisuus ja toistojen määrä kertautuu hyvänä vointina ja kuntona. Taloudellisia sijoituksiakaan ei paljoa tarvita, poluilla kävelyyn soveltuvat kengät ovat jo useampien eteisessä, ja maastopyörän saa vuokrattua ensi hätään.

Mitataan silti, vaikka painoyksiköstä en tiedä

Ehdotus: Lisätään yritysten erilaisiin taseisiin ”luonnossa liikkumisen ja pysähtymisen tase”. Veikkaanpa, että se toisi monia myönteisiä vaikutuksia, kenties eurojakin. Mikseipä se voisi olla käytössä myös kunnilla ja julkishallinnolla. Näinpä päättäjilläkin voisi olla oma pitkospuupäivänsä tai nuotioparlamenttinsa, olisi ainakin matala kynnys asukkaiden tapaamiselle.

Alan uskoa toistojen määrään ja tuttuuden voimaan. Olen jo kuljeskellut pitkin Poronpolun reittejä ja Lopen metsiä ja rantoja viime vuosina. Mutta pidemmän yhtenäisen reitin kulkeminen solmii yhteen etappeja ja antaa entistä vahvemman kokemuksen siitä, että toivon vauvasta vaariin löytävän tämän seudun. Tietääköhän naapurisi tai ystäväsi missä on Lepakkolaavu tai Luutasuo? Innostukaa, lähtekää kaksin tai perheiden kera, tai aivan parhaassa seurassa itsekseen. Mielensäpahoittajakin tykkäisi kokemuksesta, eikö hän jossain täällä liiku?

Poronpolun reitit ja valmiit taukopaikat on hyvin valittuja ja vaihtelevia, esteettömiä paikkoja on, ja lankkuja pitkin pääsee kuivin jaloin yli suotaipaleiden. Maastopyöräilyn jälkeen on kokemusta rikkaampi, vaikka aloittelijan lihastuntemukset ovat odotettuja ja kommellukset huvittaviakin.

Vapaalla tyylillä ja loistavasti

Syyskuun viimeisessä viikonlopussa on vetovoimaa. Poronpolun tapahtumat ovat hieno esimerkki siitä, miten vuosikymmenten säännöllinen ja sitkeä työ luontoreitistöä ylläpitäen ja parantaen palkitaan. Kävijät ovat tyytyväisiä ja kertovat eteenpäin kokemuksistaan. Eihän muuten kunnioitettavat 54 toteutuskertaa voisi olla mahdollisia, ellei järjestäjillä olisi palava halu onnistua ja jopa uudet sukupolvet on saatu mukaan. Sunnuntaina tapaamme paikalla suuren joukon luonnossa samoajia koko eteläisestä Suomesta. Lauantaina reitit täyttyvät sadoista pyöräilijöistä Poronpolun Polkaisussa.

Johan tästä kertyy arvokkaita hippusia talven varalle. Kappas vaikka toisensa (uudelleen) kesän festareilla ja kulttuuririennoissa löytäneet lemmenparit nuotion ääressä lämmittelisivät syysillan hämyssä. Komio, Pilkutin ja Marskin Maja. Täältä tullaan!

Teksti ja kuvat, Johanna Heikkilä FM

Kirjoittaja viihtyy luonnossa, innostuu kaikenlaisesta ja haluaa aina retkelle.